Toisen asteen ajatuksia (2016-2017)

 

Maaliskuu 2017

Tasa-arvo, equality, jämlighet, igualdad

 

Maaliskuussa vietetään 19.3 tasa-arvon päivää (Minna Canthin päivä). Suomen sanotaan usein olevan hyvin tasa-arvoinen maa. Kaikilta osin se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.  Suomessa esim. töiden ja  koulutuksen jakautuminen miesten ja naisten aloihin on Eu:n kärkitasoa. Oletko koskaan miettinyt onko sukupuolellasi ollut vaikutusta siihen, mitä alaa olet päättänyt opiskella? Mistä sinun mielestäsi johtuu, että lähihoitajaksi opiskelee selvästi enemmän naisia ja talotekniikkaa selvästi enemmän miehiä?

Suomessa tasa-arvon perusteet on kirjattu tasa-arvolakiin. Laki kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän lähes kaikilla elämänaloilla ja kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Tasa-arvon edistäminen on viranomaisen virkavelvollisuus. Velvoite koskee kaikkia viranomaisia ja pätee kaikilla toimialoilla.

Tasa-arvolaki on vuoden 2015 alusta lähtien koskenut myös syrjintää sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Koulutuksen järjestäjä on vastuussa siitä, että oppilaitoksissa edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ennaltaehkäistään sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää oppilaitoskohtaisen tasa-arvosuunnitelman mukaisesti.  Asia tulisi huomioida oppilasvalinnoissa, opetuksen järjestämisessä, arvioinnissa ja oppimiseroissa. Oppilaitoksissa tulisi opettaa arvostavaa suhtautumista kaikkiin ja kertoa perustietoa sukupuolen moninaisuudesta.

Mutta mitä sinä voisit opiskelijana tehdä tasa-arvon edistämiseksi omassa ryhmässäsi?  Oikeastaan riittää, kun joskus pysähdyt miettimään asiaa. Kunnioita itseäsi ja muita! Todellinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmisen valintoja eivät ohjaa hänen sukupuoli-identiteettiinsä  kohdistetut odotukset, vaatimukset tai toiveet, vaan hän saa valita kiinnostuksen kohteensa, koulutusalansa, ammattinsa ja harrastuksensa omien kykyjensä, mieltymystensä ja taitojensa mukaan. Se hyödyttää meitä kaikkia.  Tasa-arvo tekee hyvää kaikille!

Lue täältä aiheesta lisää.

Oikein hyvää lähestyvää kevättä - tasapuolisesti kaikille.

t. Toisen asteen kuraattori, Mikko

Hei studewarande persoona, onks luottoo vai pelkkii unelmii?

 

Tammikuu on ohi ja uusi vuosi on jo pitkällä. Uuden vuoden alkaessa saatoit sinäkin tehdä mielessäsi uuden vuotta lupauksen. Mitähän sille mahtaa nyt kuulua? Onko lupaus pitänyt, vai onko ehkä käynyt niin, että lupasit jotain, mutta et enää niin tarkkaan muista mitä se oli. Ehkä olet hiukan lipsunut tavoitteestasi ja mietit pitäisikö vielä tsempata ja skarpata. Kaikki tämä riippuu varmaan paljon siitä, millä mielellä alun perin teit lupauksen.

Pohditko alun perin tarkkaan, miksi haluat muutosta juuri tähän asiaan? Muutoksen on vaikea onnistua, jos et tee sitä oikeasti itseäsi varten. Muutoksen seuraukset voivat sitten kyllä tuottaa hyviä asioita lähimmäisillesi. On myös hyvä olla realisti, eikä lupailla liikoja. Jyrkät, suuret muutokset ovat aivoille ja psyykelle usein hyvin stressaavia.

Kaikkia asioita ei kannata muuttaa kerralla. Voit tehdä itsellesi pieniä osatavoitteita. Etene yksi asia kerrallaan. Pieni muutos voi olla suuri, mutta vaatii aina työtä. Etene hitaasti, edisty nopeasti, mutta muista olla myös lempeä itsellesi. Niin ja julista aikeesi ja kerää vaikka porukka. Sosiaalinen paine saattaa tsempata sinut yllättäviin suorituksiin. Jos et kerro lupauksestasi muille, niin pidä ainakin huoli, että sinulla on itsellesi pikku muistutuksia lupauksestasi puhelimessasi, kalenterissasi, jääkaapinovessasi.

Mitä voisit luvat itsellesi, jos asetetaan takarajaksi muutaman viikon päästä siintävä hiihtoloma. Entäpä mitä voisit luvata hiihtolomaan mennessä opintojesi edistämiseksi? Ystävänpäivä on pian 14.2. Mitä voisit luvata tehdä ystävääsi ajatellen. Tyhjiä lupauksia ei kannata tehdä, mutta pienet, harkitut tavoitteet voivat olla alku suuremmille unelmille

 

2.2.2017

t. Mikko, Toisen asteen kuraattori

 

P.S. Elias Lönnrot toi suomenkieleen 1874 uudissanan opiskelija.Sitä ennen opiskelijoista käytettiin mm. ilmaisua studewarande persoona. Asiat muuttuvat, kun on unelmia ja asettaa pieniä tavoitteita.

 

 

                       Nuoruudessa on voimaa

 

Mitä on nuoruus? Miksi nuoruuteen liitetään niin paljon negatiivisia asioita?

Nuoruusaikaan liittyy paljon ääneen sanomattomia asenteita ja stereotypioita. Googlaamalla lauseen alun ”Nuoret ovat…” saa vastaukseksi määritelmiä: laiskoja, tyhmiä, kunnan tulevaisuus ja ilkeitä. Näistä määritelmistä olen samaa mieltä ainoastaan siinä, että nuoret todellakin ovat tulevaisuutemme. Siksi pysähdyn monesti pohtimaan, miksi kohtelemme tulevaisuutta niin kurjalla tavalla ja miksi nuoruusaika ymmärretään yhteiskunnassamme väärin?

 Hyvänä esimerkkinä asenteista on Kyösti Niemelän kolumni ”Nuoruus menee hukkaan nuorissa” Helsingin Sanomissa tänä syksynä (29.9.2016). Kolumnissaan Kyösti päätyy nimittämään nuoria kohtuuttomiksi, pelokkaiksi ja monissa asioissa taitamattomiksi. Kovia sanoja aikuiselta ihmiseltä itseään paljon nuorempaa väestöryhmää kohtaan. Itse tekstissä Kyösti haikailee paluuta nuoruuteen  kypsän aikuisuuden ominaisuuksilla varustettuna. Onko tässä kuitenkin ymmärretty jotakin nuoruudesta olennaisesti väärin? Nuoruuteen kuuluu herkkyys ja avoimuus kokemuksille. Moni kokenut ja kypsä keski-ikäinen ei enää kykene siihen vaikka ulkoisesti onnistuisikin jollain ”hokkuspokkustempulla” vielä näyttämään nuorelta.

 Omassa työssäni toisen asteen psykologina lukiossa ja ammattikoulussa kohtaan päivittäin upeita nuoria, jotka ovat kaikkea muuta kuin laiskoja, tyhmiä, ilkeitä, pelokkaita, kohtuuttomia tai taitamattomia. Ajoittain meistä jokainen on jotakin näistä, mutta en yhdistäisi näitä ominaisuuksia stereotyyppisesti mihinkään ikään. Haluaisin että tutkisimme nuoruutta hieman tarkemmin. Mitä nuoruudesta voi oikeasti sanoa? Mikä nuoruutta kehitysvaiheena leimaa?

 Neuropsykiatri Daniel J. Siegel kirjoittaa kirjassaan Brainstorm nuoruudesta elämänjanon, positiivisen kehityksen ja uusien kokemusten hankkimisen näkökulmasta. Siegelille nuoruus on ainutlaatuista aikaa elämyshakuisuuden näkökulmasta. Nuorena suuntaudumme voimakkaasti elämään ja uusiin kokemuksiin ja tavoittelemme niiden tuomia voimakkaita tunteita. Vaarana nuoruusaikana voi olla liiallinen impulsiivisuus ja vaaroihin joutuminen, mutta oikein annosteltuna elämyshakuisuus voi olla kiinnostunutta uteliaisuutta elämää kohtaan, sopivaa leikkisää seikkailumieltä ja uskallusta kokeilla uusia asioita.

Nuorena sosiaalisuus ja liittyminen muihin saman ikäisiin nousevat tärkeäksi. Suhteet ikätovereihin voimistuvat ja uusien ystävien saaminen voi tulla helpommaksi. Parhaassa tapauksessa nuori saa ystäviltään uudenlaista tukea: vaarana on ryhmäpaineen mukana meneminen tai porukasta ulosjääminen. Nuori tarvitsee vielä nuoruudessaan aikuisen tukea – ei ilkeitä asenteita vaan kannustavaa ja turvallista aikuista elämäänsä.

Nuoruuteen liittyy tunteikkuuden korostuminen. Välillä voimakkaatkin tunteet, impulsiivisuus, voimakas reagointi tai vaikkapa alakulo, saattavat hallita nuoren elämää. Toisaalta parhaimmillaan tunteet ovat suuri voimavara, joiden kautta uudenlainen oman elämän käsittely mahdollistuu. Tunteet saavat elämän tuntumaan todemmalta niin hyvässä kuin pahassakin. Nuoruuteen kuuluvat suuret tunteet, kuten ensirakkaus.

Nuoruusiässä nuoren käsitteellinen ajattelu ja päättelykyky kehittyvät. Nuoren ajattelu on luovaa ja poikkeaa tavanomaisesta. Nuoruudessa kuuluu kyseenalaistaa vallitsevaa tilannetta ja nuoret voivat keksiä epätavallisia, sovinnaisuutta vastustavia ratkaisuja.

 Mitä menetämme aikuistumisen myötä jos emme vaali omaa sisäistä nuortamme? Elämyshakuisuudesta saatamme humpsahtaa turvalliseen mutta tylsään urautuneeseen elämään. Perheen tärkeyden korostuessa saatamme aikuisina laiminlyödä ystävyyssuhteitamme. Luovuus hukkuu rutiinien alle ja pyrimme pitämään kiinni siitä, miten asiat ovat aiemminkin tehty, ja vastustamaan muutosta kaikin voimin. Lopulta jos emme kiinnitä asiaan huomiota voimme vaipua apatiaan. Ei ihme jos apatian kourista sitten haikailemme nuoruutemme perään ja päädymme niinkin kummalliseen oivallukseen, kuin että ”nuoruus menisi hukkaan nuorissa”.

 Siksi sen sijaan, että parjaisimme nuoria, meidän olisi hyvä ottaa heistä mallia. Meidän tulisi arvostaa nuoria ja nuoruutta ja samalla vaalia nuoruutta sisällämme. Nuoret ovat nuoria ja juuri sellaisenaan aivan oikeanlaisia toteuttaessaan nuoruuttaan juuri sillä tavoin kuin pitääkin. Me aikuiset saisimme opetella kunnioittamaan heitä ja ottamaan esimerkkiä tuosta mahtavasta iästä. Siispä, iästäsi riippumatta muistathan vaalia sisäistä nuortasi!

 

Toisen asteen psykologi Kaisa

 

                      Voiko arkea hallita

 

Oletko miettinyt, mitkä asiat tuovat iloa elämääsi? Ne voivat olla pieniä, arkisia asioita. Iloa ja voimia tuovia asioita voivat olla esimerkiksi kävely luonnossa, ystävien tapaaminen tai vaikka elokuvan katsominen.

Arki vie usein mennessään. Erilaiset velvollisuudet ja tekemättömät työt voivat kasautuessaan tuntua kuormittavilta. Kuormittuminen ilmenee stressin tunteena tai univaikeuksina. Jaksamista ja hyvää oloa arjessa lisäävät riittävä yöuni, säännöllinen ja terveellinen ravinto, liikunta, hyvät ystävyyssuhteet ja läheiset ihmiset, joiden kanssa voi jakaa vaikeitakin asioita.

Paperikalenteri on mainio apuväline aikataulujen ja suunnitelmien tueksi. Kalenteri auttaa hahmottamaan viikon kulkua. Siihen voit merkitä koepäivät ja lukusuunnitelmat, sekä milloin teet läksyjä ja milloin tapaat kavereita. Oma kalenterinhallinta ei ehkä tuo iloa elämään, mutta tyytyväisyyttä se voi lisätä. Sinulle tulee tunne, että voit vaikuttaa ajankäyttöösi!

Ajankäytön suunnittelu on paitsi oman itsensä johtamista myös valintojen tekemistä. Mikä minulle on tärkeää tänään ja lähitulevai-suudessa? Joudumme joka päivä tekemään valintoja. Teemme päivittäin pieniä tai suurempia valintoja. Joudumme myös arvottamaan valitsemiamme asioita. Koska aikamme on rajallista, emme pysty valitsemaan kaikkea, vaan joudumme valitsemaan osan asioista pois. Ajankäyttömme kertoo myös arvoistamme. Mikä on minulle tärkeää? Mitä minä arvostan elämässäni? Mitä valitsen elämääni ja mitä valitsen pois? Miksi päädyn valitsemaan juuri näin?

Asioiden tärkeysjärjestyksen punnitsemisessa voi käyttää apuna erilaisia apuvälineitä. Yksi tapa on laittaa kysymyksiä nelikenttään ja listata vastaukset alle. Kysymyksinä voi olla esimerkiksi: Mitä seuraa jos asia X tapahtuu? Mitä seuraa jos asia X ei tapahdu? Mitä ei seuraa jos asia X tapahtuu? Mitä ei seuraa jos asia X ei tapahdu? Toinen tapa tehdä arvopuntarointia on käyttää SWOT analyysiä. Nelikenttään merkitään Vahvuudet (Strengths), Heikkoudet (Weaknesses), Mahdollisuudet (Opportunities) ja Uhat (Threats). Vastaukset laitetaan allekkain ja lasketaan plussat ja miinukset. Edellä mainitut apuvälineet eivät poista meiltä valinnan vaikeutta eivätkä vastuuta, mutta ne saattavat selkiyttää ajatuksiamme.

  Mitä seuraa jos asia X tapahtuu?

  Mitä seuraa jos asia X ei tapahdu?

  Mitä ei seuraa jos asia X

  tapahtuu?

  Mitä ei seuraa jos asia X ei

  tapahdu?

 

 

       Positiiviset

    Negatiiviset

 Sisäinen

 ympäristö

   Vahvuudet Strenghts

 Heikkoudet 

 Weaknesses

 Ulkoinen  

 ympäristö

  Mahdollisuudet                             Uhat

 Opportunities                            Treats                                        

Voiko arkea siis hallita? Kannattaa yrittää! Uskon, että etsivä löytää uusia toimintamalleja ja ajatuksia. Sanotaan, että elämä on seikkailu. Seikkailussa joudumme menemään uusille alueille, joissa on mahdollisuuksia, mutta myös riskejä. Kaikkea emme pysty ennakoimaan emmekä hallitsemaan, mutta kannattaa luottaa siihen, että elämä kantaa. Uskallatko kokeilla?

 

15.11. 2016 kuraattori Michael Sjöblom, Toisen asteen yhteys

 

 

Huono, huonompi, normaali – riittämättömyyden tunteista kohti hyväksyntää

 

Olet ehkä joskus miettinyt: ”Miksi mä olen niin huono ja tyhmä?”. Ehkäpä mieleesi on juolahtanut ajatus: ”Mä en ole tarpeeksi hyvä tai riittävä”. Mielesi on saattanut tuottaa myös loogiselta tuntuvan johtopäätöksen: ”Kukaan muu ei varmana koe tällaista”.

Yksi selitys näille ajatuksille löytyy evoluutiosta. Ihmisen mieli on kehittynyt sitä varten, että se auttaa meitä pysymään hengissä. On ollut hyödyllistä, että olemme oppineet välttämään mitä moninaisimpia vaaroja ja uhkia (esim. petoeläimet, sääolosuhteet).  Modernissa yhteiskunnassa pelottavat ja ahdistusta herättävät tilanteet ovat muuttuneet toisenlaisiksi. Nykyään voimme kohdata samanlaisia tunteita esimerkiksi reputtaessa kokeessa, mokatessa tai nolatessa itsemme oppitunnilla, epäonnistuessa työhaastattelussa tai vaikkapa riidellessä hyvän ystävän kanssa. Pelko ja ahdistus ovat siis aina olleet luonnollisia tuntemuksia.

Meille on ollut myös historiallisesti tärkeää kuulua johonkin ryhmään. Näin olemme varmistaneet suojan. On siis ollut järkevää, että vertaamme itseämme muihin: ”Olenko yhtä hyvä kuin muut?”. Tämä muihin vertaaminen voi muodostua ongelmaksi siinä vaiheessa kun emme osaa lopettaa. Päädymme yhä uudestaan ajatukseen siitä, että emme riitä. Kun vertaamme ja arvioimme itseämme jatkuvasti toisiin ja koemme tyytymättömyyttä, alamme kokea ahdistusta ja alakuloisuutta.

 

Mitä jos et taistele, etkä pakene, vaan olet vain

Kun huonommuuden ajatukset ja riittämättömyyden tunteet jylläävät mielessä, saattaa mieli helposti keksiä kaksi vastakkaista ratkaisua: paeta tai taistella. Pakeneminen voisi tarkoittaa mm. luovuttamista kesken kaiken (esim. kurssin keskeyttäminen, sosiaalisten tilanteiden välttely), poissulkemista (esim. epäoleelliseen keskittyminen) tai kätkeytymistä (esim. alkoholin liikakäyttäminen). Taisteleva mieli puolestaan voi tukahduttaa ikäviä ajatuksia, moittia itseä tai väitellä omien ajatusten kanssa (esim. ajatuksen ”olet niin säälittävä” aktiivinen vahvistaminen) tai yrittää pakottaa ajattelemaan, että pitää olla onnellinen, vaikkei olisikaan. Yritämme siis kontrolloida omia ajatuksiamme ja tunteitamme. Tämä kontrollointi ei kuitenkaan pidemmän päälle toimi, vaan jumittaa tilannetta tai kasvattaa ahdistusta.

Hyväksymis- ja omistautumisterapian mukaan ratkaisu voi löytyä ajatuksen ja tunteen äärelle pysähtymisestä. Kun mielessäsi ajatus ”Olen huono”, muuttuu ajatukseksi ”Minulla on ajatus, että olen huono”, saat eriytettyä ajatuksiasi, jolloin niiden vaikutusvalta ja merkitys voi vähentyä. Voit harjoitella ajatuksiesi tarkkailua mm. tämän tehtävän avulla: http://oivamieli.fi/tarkkailija.php.

Mitä enemmän olemme valmiita kohtaamaan ja tuntemaan ikäviä ja epämiellyttäviä tunteita, sitä vähemmän niillä on vaikutusta meihin ja toimintaamme. Tällöin emme pakene tai taistele kohdatessamme ikäviä hetkiä, vaan pyrimme hyväksyvästi vastaanottamaan jokaisen hetken sellaisena kuin se tulee. Voit harjoitella asiaa esimerkiksi tällä harjoituksella: http://oivamieli.fi/lehdet_virrassa.php.

 

Kohti omia arvoja ja toimintaa

Jo pelkästään sen tiedostaminen, että huonommuuden ajatukset ovat mielen tuotosta, voi helpottaa oloa ja vähentää ahdistusta. Tämän lisäksi on hyvä miettiä sitä, mikä on sinulle tilanteessasi ja elämässäsi tärkeää. Mitä oikeastaan sinä haluat?

 

Omien arvojen pohtiminen saattaa aluksi tuntua melko vaikealta. Kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle pienistä ja arkisista asioista. Mikä on tänään minulle tärkeä asia tai teko?  Mitä pidän tärkeänä kaveri- ja muissa ihmissuhteissa? Mitä opiskelu merkitsee? Mitä ajattelen vapaa-ajastani? Mitä ajattelen valmistumisen tarkoittavan elämässäni?

Arvojen kirkastamisen avulla voit alkaa suunnata kohti tavoitteita, jotka tuovat elämääsi tyytyväisyyttä ja onnistumisen kokemuksia. On hyvä miettiä, millaiset tavoitteet ovat saavutettavissa ja millä tahdilla. Kun tiedät toimivasi hiljalleen arvojesi mukaisesti, voit päästä irti haitallisesta kontrollista. Jos ja kun ahdistus ajoittain valtaa mielesi, niin voit aina palata tarkastelemaan omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Ehkäpä tämä harjoitus auttaa sinua kohtaamaan omia pelottavia mielessä matkustavia mörköjä sekä kulkemaan kohti omia arvoja ja tavoitteita: http://oivamieli.fi/matkustajat_bussissa.php.

Lisätietoa hyväksymis- ja omistautumisterapiasta:

Russ Harris, Onnellisuusansa

Arto Pietikäinen, Joustava mieli

Hyviä harjoituksia:

www.oivamieli.fi

 

       Laura Blomqvist, psykologi, Toisen asteen yhteys, 13.09.2016

 

 

Powered by Aava 3